Rauman Lyseon lukio mahdollistaa pitkän matematiikan opinnot kaikille yläkoululaisille
Ensi syksystä lähtien kaikilla Rauman yläkoulun oppilailla on mahdollisuus suorittaa yläkoulun aikana lukion pitkän matematiikan kursseja siten, että suoritukset hyväksytään sellaisenaan Rauman Lyseon lukioon saavuttaessa. Suoritusta tekevä oppilas on tervetullut kahdesti viikossa lukiolla toimivaan matikkapajaan, jossa on mahdollista saada opintoihinsa apua lukion opettajilta sekä tavata muita lukio-opintoja suorittavia yläkoululaisia ja lukion oppilaita. Päätöksen taustalla on luja tahto auttaa matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden motivoimisessa sekä sopivien haasteiden tarjoamisessa.
Minulla tämän aloitteen takana ei ole pelkästään matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden tukeminen vaan heidän hyödyntäminen koko oppimiskulttuurin rakentamisessa. Saadessaan oikeantasoisia haasteita, näyttävät he muille mitä on matemaattinen osaaminen. Se ei ole kykyä vastata aina oikein, mieluiten nopeasti. Matemaattinen osaaminen on kykyä haastaa itseään, tehdä virheitä, kysyä ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Näitä taitoja voi jokainen harjoitella omalla tasollaan ja siten nähdä itsensä kelvollisena matematiikan oppijana.
Metsämuurosen pitkittäistutkimus kertoo Pisa-tutkimuksen ohella karua kieltä maamme matemaattisen osaamisen tasosta. Siinä vaiheessa, kun oppilaat lopettelevat toista astetta liki viidesosa on matemaattisilta taidoiltaan viidesluokkalaisen tasoa tai alle! Osaaminen eriytyy jo perusopetuksen alaluokilla, mutta erot laajenevat perusopetuksen yläluokilla ja toisella asteella. Miten ihmeessä opettaja pystyy opetukselleen valitsemaan tason, joka sopii kaikille? Pakonomainen pyrkimys tällaisen tason valintaan aiheuttaa aivan liian usealle oppilaalle vuodesta toiseen inhimillistä kärsimystä. Pahimmassa tapauksessa oppilaat oppivat inhoamaan koulun lisäksi toisiaan ollessaan toistensa oppimisen tiellä.
Käänteisen oppimisen rikkaus on siinä, että oppimista katsotaan yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta, ei samana kaikille. Jos oppilas on matemaattisilta taidoiltaan neljäsluokkalaisen tasolla, hän ponnistaa tältä tasolta, vaikka kuinka virallisesti olisikin kahdeksasluokkalainen. John Hattien metatutkimusten (mukana 800 tutkimusta ja yhteensä yli 80 miljoona oppilasta) mukaan parhaita oppimistuloksia saa aikaan opettaja, joka pyrkii näkemään oppimisen oppilaan silmin ja auttaa oppilasta tulemaan itsensä opettajaksi. Itsensä opettamisessa on kyse oppimisen omistajuudesta ja itseohjautuvuudesta. Näitä ei tueta tasapäistämällä oppilaita ja tarjoamalla kaikille samaa, vaan luomalla otolliset olosuhteet oppilaiden yhteisohjautumiselle. Arviointi tulee suunnitella sellaiseksi, että se luontevasti jossain vaiheessa kääntyy itsearvioinnista vertaisarvioinniksi ja siten houkuttelee oppialita yhteisohjautumaan ja näkemään luokkatoverit merkityksellisiksi omalle oppimiselleen.
Olen suunnattoman ylpeä kaupunkimme lukion matikisteistä, jotka ilomielin antavat oman työpanoksensa meidän yläjoulun matematiikan opettajien hyväksi, eivätkä ensimmäisenä kysy: "Mitä me sit tehdään oppilaiden kanssa, jotka ovat jo ensimmäisen tai useamman kurssin suorittaneet?". Käytännössä oppilaat suorittavat kurssikokeen virallisina lukion koepäivinä tai uusintakoepäivinä. Lukio huolehtii oppilaiden osaamisen mittaamisesta ja kurssiarvostelusta. Me yläkoulun opettajat edelleen huolehdimme peruskoululaisen arvioinnista. Vastaavaa toimintaa on useissa lukioissa. Erityistä Rauman toiminnassa on se, ettei toiminta vaadi erillistä sopimista ja oikeus on kaikilla Rauman ja lähiseutujen yläkoululaisilla koulusta ja opettajasta riippumatta.
Lukion kurssimuotoisuudesta aiheutuvaa huolta olen pohtinut kirjoituksessa "Milloin siitä tuli hyväksyttyä, ettei opettaja tunne oppilaitaan?"
Minulla tämän aloitteen takana ei ole pelkästään matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden tukeminen vaan heidän hyödyntäminen koko oppimiskulttuurin rakentamisessa. Saadessaan oikeantasoisia haasteita, näyttävät he muille mitä on matemaattinen osaaminen. Se ei ole kykyä vastata aina oikein, mieluiten nopeasti. Matemaattinen osaaminen on kykyä haastaa itseään, tehdä virheitä, kysyä ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Näitä taitoja voi jokainen harjoitella omalla tasollaan ja siten nähdä itsensä kelvollisena matematiikan oppijana.
Metsämuurosen pitkittäistutkimus kertoo Pisa-tutkimuksen ohella karua kieltä maamme matemaattisen osaamisen tasosta. Siinä vaiheessa, kun oppilaat lopettelevat toista astetta liki viidesosa on matemaattisilta taidoiltaan viidesluokkalaisen tasoa tai alle! Osaaminen eriytyy jo perusopetuksen alaluokilla, mutta erot laajenevat perusopetuksen yläluokilla ja toisella asteella. Miten ihmeessä opettaja pystyy opetukselleen valitsemaan tason, joka sopii kaikille? Pakonomainen pyrkimys tällaisen tason valintaan aiheuttaa aivan liian usealle oppilaalle vuodesta toiseen inhimillistä kärsimystä. Pahimmassa tapauksessa oppilaat oppivat inhoamaan koulun lisäksi toisiaan ollessaan toistensa oppimisen tiellä.
Käänteisen oppimisen rikkaus on siinä, että oppimista katsotaan yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta, ei samana kaikille. Jos oppilas on matemaattisilta taidoiltaan neljäsluokkalaisen tasolla, hän ponnistaa tältä tasolta, vaikka kuinka virallisesti olisikin kahdeksasluokkalainen. John Hattien metatutkimusten (mukana 800 tutkimusta ja yhteensä yli 80 miljoona oppilasta) mukaan parhaita oppimistuloksia saa aikaan opettaja, joka pyrkii näkemään oppimisen oppilaan silmin ja auttaa oppilasta tulemaan itsensä opettajaksi. Itsensä opettamisessa on kyse oppimisen omistajuudesta ja itseohjautuvuudesta. Näitä ei tueta tasapäistämällä oppilaita ja tarjoamalla kaikille samaa, vaan luomalla otolliset olosuhteet oppilaiden yhteisohjautumiselle. Arviointi tulee suunnitella sellaiseksi, että se luontevasti jossain vaiheessa kääntyy itsearvioinnista vertaisarvioinniksi ja siten houkuttelee oppialita yhteisohjautumaan ja näkemään luokkatoverit merkityksellisiksi omalle oppimiselleen.
Olen suunnattoman ylpeä kaupunkimme lukion matikisteistä, jotka ilomielin antavat oman työpanoksensa meidän yläjoulun matematiikan opettajien hyväksi, eivätkä ensimmäisenä kysy: "Mitä me sit tehdään oppilaiden kanssa, jotka ovat jo ensimmäisen tai useamman kurssin suorittaneet?". Käytännössä oppilaat suorittavat kurssikokeen virallisina lukion koepäivinä tai uusintakoepäivinä. Lukio huolehtii oppilaiden osaamisen mittaamisesta ja kurssiarvostelusta. Me yläkoulun opettajat edelleen huolehdimme peruskoululaisen arvioinnista. Vastaavaa toimintaa on useissa lukioissa. Erityistä Rauman toiminnassa on se, ettei toiminta vaadi erillistä sopimista ja oikeus on kaikilla Rauman ja lähiseutujen yläkoululaisilla koulusta ja opettajasta riippumatta.
Lukion kurssimuotoisuudesta aiheutuvaa huolta olen pohtinut kirjoituksessa "Milloin siitä tuli hyväksyttyä, ettei opettaja tunne oppilaitaan?"
