Pyrkimys objektiivisuuteen ja reiluuteen tuhoaa arviointikulttuurin kehittymisen
Arviointi puhuttaa paljon, mutta aivan liian usein siitä keskustellaan lähtökohtaisesti väärin. Ikään kuin se olisi irrallinen palikka, joka voitaisiin yhteisvoimin muokata sellaiseksi, joka sopii kaikille oppilaille ja opettajille. Ei voida, jos on tarkoitus tavoittaa uuden opetussuunnitelman henki. On monta tapaa arvioida . Fokuksen on kuitenkin oltava arvioinnin formatiivisessa luonteessa. Vanhempi, en pyri arvioimaan lastasi objektiivisesti enkä reilusti. En pidä kokeita, joissa lupaan kysyä ainoastaan niitä asioita, joita on opeteltu. Toivon, että lapsesi aika-ajoin ahdistuu ja kokee epätoivoa matematiikan ihmeellisessä maailmassa, sillä myös nämä tunnekokemukset ilon ja riemun ohella ovat itseohjautumisen kehittymisen kannalta keskeisiä. En arvioi objektiivisesti yksinkertaisesti syystä, etten pysty siihen. Objektiivisesti voi arvioida ainoastaan Bloomin taksonomian mukaisista ajattelun taidoista alinta, muistamista. Muistamisessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta arvioi