Friday, 20 October 2017

Saako oppilas päättää, mikä arvosana sille matikasta tulee?

Tällä viikolla kolme ysiluokkalaista, joista ainoastaan yksi oli omia oppilaitani, tuli huolestuneena luokseni kysymään arvioinnista: ”Onko totta, että sun oppilas saa matematiikasta kympin, jos vanhempi laittaa wilma-viestin ja sanoo, että oppilaalle kuuluu kymppi?” Sanoin, etteivät oppilaan tavoitteet ja todellinen suoriutuminen aina kohtaa, mutta laitan vanhemmille wilma-viestin siitä, mitä arvosanaa oppilas on päättänyt tavoitella, kuinka realistinen tavoite mielestäni on ja mitä me ryhdymme tekemään tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän keskustelun olemme käynnistäneet formatiivisen kokeen pohjalta, josta ei missään vaiheessa ole tullut arvosanaa. 

Miten sitten voin arvioinnissa olla reilu ja objektiivinen? En edes yritä olla. Oppimisen aikaisen arvioinnin tehtävä on ihan muu kuin pyrkiä objektiivisesti arvostelemaan oppilaan kykyä muistaa. 

Opetushallitukselta ilmestyy 3.11. kirja ”Arviointia toteuttamassa”, johon olen saanut kunnian kirjoittaa artikkelin käänteisestä oppimisesta ja oppimisen aikaisesta arvioinnista matematiikassa. Ohessa pieni lainaus tekstistäni: ”Koska arviointi ohjaa vahvasti oppilaiden oppimista, tulee se nähdä yhtenä tärkeimmistä opettajan työkaluista oppimiskulttuurin rakentamisessa. Sosiokonstruktiivista oppimiskulttuuria ei tueta tukeutumalla behavioristisiin oletuksiin oppimisesta ja arvioinnista (Goos, 2014; Shepard, 2008). Behavioristisen oppimis- ja arviointinäkemyksen suosioon opettajien keskuudessa on vaikuttanut niiden selkeys ja helppo sovellettavuus sekä mielikuva arvioinnin reiluudesta ja objektiivisuudesta. Haastan perinteisen arviointikäsityksen tässä artikkelissa kahdella tavalla. Ensinäkin arvioinnissa, jolla tuetaan käänteistä oppimiskulttuuria, ei pyritä sellaiseen objektiivisuuteen, jossa kaikkia oppilaita arvioidaan samoilla mittareilla. Oppilaat saattavat osoittaa osaamistaan hyvin erilaisin suorittein, joiden vertailu objektiivisesti ei ole edes mielekästä. Opettaja saattaa toisinaan myös olla kanssaoppija oppilaan rinnalla, mikä parhaimmillaan avartaa opettajan näkemystä myös arvioinnin mahdollisuuksista. Toiseksi arvioinnissa ei pyritä sellaiseen reiluuteen, että kokeissa kysyttäisiin vain asioita, joita on opetettu.

Itse odotan innolla Opetushallituksen julkaisua, jotta pääsen lukemaan muiden ajatuksia arvioinnista käytännössä ja näkemään, mihin tieteellisiin tutkimuksiin he pohjaavat ajatteluaan. Arviointikulttuurin rakentamisessa kun on kyse matkasta, joka tuskin tulee koskaan olemaan valmis. Tätä matkaa ei helpota se, että opettajilla ei ole aikaa todella miettiä, mitä he ovat tekemässä ja miksi. Aivan liian usein paniikkivetoina pyritään löytämään joku arviointimalli tai uusi softa näkemättä metsää puilta. Aivan liian usein opettaja yksinkertaisesti päättää olla noudattamatta perusopetuslakia arvioinnin osalta, koska arvostelemalla vaan pääsee niin paljon helpommalla. 




Wednesday, 17 May 2017

Lukijalle

Tervetuloa mukaan pedagogiseen keskusteluun, jossa teoria ja käytäntö käyvät vuoropuhelua ja haastavat toisiaan laajemman ymmärryksen synnyttämiseksi. Kirja pohjautuu Marika Toivolan väitöskirjatyöhön sekä Pekka Peuran ja Markus Humalojan käytännön työhön opettajuuden ja oppimiskulttuurin kehittämisessä. Kirja on kirjoitettu kaikille opetuksesta kiinnostuneille: Opettajille, jotka etsivät itseään ajassa ja paikassa. Vanhemmille, jotka haluavat ymmärtää uuden opetussuunnitelman hengen ja tukea opettajia kodin ja koulun yhteisessä kasvatustehtävässä. Opettajankoulutukselle osoituksena kasvatustieteiden ja opettajien välisen yhteistyön merkityksellisyydestä opettajan ammattitaidon kehittymiselle.

Kirjassa esitellään käänteistä oppimista, jota ei tule ymmärtää yhden opetusmenetelmän julistuksena. Käänteinen oppiminen tulee ymmärtää muutosteoriana ja opettajakollegat sekä kriittinen pedagoginen keskustelu tulee nähdä rikkautena opettajan oman työn kehittämisessä ja opettajuuteen kasvamisessa. Koulun ja opetuksen kehittämistä leimaa usein pyrkimys löytää opetusmenetelmä tai oppimisen malli, joka korvaisi aikaisemmat opetusmenetelmät tai automatisoisi oppimisen. Sellaista ei yksinkertaisesti ole. Vaikka tässä kirjassa käydään läpi sekä luokanopettajan että aineenopettajan käytännön toimintatapoja, käänteinen oppiminen ei muodostu toimintatavoista. Se muodostuu oppilaskeskeisyydestä ja inhimillisestä lähtökohdasta oppimiseen. 

.. (lue kirjan koko esipuhe)



Wednesday, 10 May 2017

Rauman Lyseon lukio mahdollistaa pitkän matematiikan opinnot kaikille yläkoululaisille

Ensi syksystä lähtien kaikilla Rauman yläkoulun oppilailla on mahdollisuus suorittaa yläkoulun aikana lukion pitkän matematiikan kursseja siten, että suoritukset hyväksytään sellaisenaan Rauman Lyseon lukioon saavuttaessa. Suoritusta tekevä oppilas on tervetullut kahdesti viikossa lukiolla toimivaan matikkapajaan, jossa on mahdollista saada opintoihinsa apua lukion opettajilta sekä tavata muita lukio-opintoja suorittavia yläkoululaisia ja lukion oppilaita. Päätöksen taustalla on luja tahto auttaa matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden motivoimisessa sekä sopivien haasteiden tarjoamisessa.

Minulla tämän aloitteen takana ei ole pelkästään matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden tukeminen vaan heidän hyödyntäminen koko oppimiskulttuurin rakentamisessa. Saadessaan oikeantasoisia haasteita, näyttävät he muille mitä on matemaattinen osaaminen. Se ei ole kykyä vastata aina oikein, mieluiten nopeasti. Matemaattinen osaaminen on kykyä haastaa itseään, tehdä virheitä, kysyä ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Näitä taitoja voi jokainen harjoitella omalla tasollaan ja siten nähdä itsensä kelvollisena matematiikan oppijana.

Metsämuurosen pitkittäistutkimus kertoo Pisa-tutkimuksen ohella karua kieltä maamme matemaattisen osaamisen tasosta. Siinä vaiheessa, kun oppilaat lopettelevat toista astetta liki viidesosa on matemaattisilta taidoiltaan viidesluokkalaisen tasoa tai alle! Osaaminen eriytyy jo perusopetuksen alaluokilla, mutta erot laajenevat perusopetuksen yläluokilla ja toisella asteella. Miten ihmeessä opettaja pystyy opetukselleen valitsemaan tason, joka sopii kaikille? Pakonomainen pyrkimys tällaisen tason valintaan aiheuttaa aivan liian usealle oppilaalle vuodesta toiseen inhimillistä kärsimystä. Pahimmassa tapauksessa oppilaat oppivat inhoamaan koulun lisäksi toisiaan ollessaan toistensa oppimisen tiellä.

Käänteisen oppimisen rikkaus on siinä, että oppimista katsotaan yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta, ei samana kaikille. Jos oppilas on matemaattisilta taidoiltaan neljäsluokkalaisen tasolla, hän ponnistaa tältä tasolta, vaikka kuinka virallisesti olisikin kahdeksasluokkalainen. John Hattien metatutkimusten (mukana 800 tutkimusta ja yhteensä yli 80 miljoona oppilasta) mukaan parhaita oppimistuloksia saa aikaan opettaja, joka pyrkii näkemään oppimisen oppilaan silmin ja auttaa oppilasta tulemaan itsensä opettajaksi. Itsensä opettamisessa on kyse oppimisen omistajuudesta ja itseohjautuvuudesta. Näitä ei tueta tasapäistämällä oppilaita ja tarjoamalla kaikille samaa, vaan luomalla otolliset olosuhteet oppilaiden yhteisohjautumiselle. Arviointi tulee suunnitella sellaiseksi, että se luontevasti jossain vaiheessa kääntyy itsearvioinnista vertaisarvioinniksi ja siten houkuttelee oppialita yhteisohjautumaan ja näkemään luokkatoverit merkityksellisiksi omalle oppimiselleen.

Olen suunnattoman ylpeä kaupunkimme lukion matikisteistä, jotka ilomielin antavat oman työpanoksensa meidän yläjoulun matematiikan opettajien hyväksi, eivätkä ensimmäisenä kysy: "Mitä me sit tehdään oppilaiden kanssa, jotka ovat jo ensimmäisen tai useamman kurssin suorittaneet?". Käytännössä oppilaat suorittavat kurssikokeen virallisina lukion koepäivinä tai uusintakoepäivinä. Lukio huolehtii oppilaiden osaamisen mittaamisesta ja kurssiarvostelusta. Me yläkoulun opettajat edelleen huolehdimme peruskoululaisen arvioinnista. Vastaavaa toimintaa on useissa lukioissa. Erityistä Rauman toiminnassa on se, ettei toiminta vaadi erillistä sopimista ja oikeus on kaikilla Rauman ja lähiseutujen yläkoululaisilla koulusta ja opettajasta riippumatta.

Lukion kurssimuotoisuudesta aiheutuvaa huolta olen pohtinut kirjoituksessa "Milloin siitä tuli hyväksyttyä, ettei opettaja tunne oppilaitaan?"



Wednesday, 3 May 2017

Ymmärtääkö opiskelija arviointia? – arviointi-iltapäivä 2.5.2017 Viikin Norssilla


Kiitokset Anne Rongas ja viisarihanke mukavasta arviointi-iltapäivästä Viikin Norssissa. 

”Välillä tuntuu myös arvioinnin monipuolistamiskeskustelussa unohtuvan se, että arviointi ei ole itsetarkoitus. Sen pitää palvella tarkoitustaan ja viedä oppimista eteenpäin. Olisi tärkeä malttaa suunnitella kaiken kiireen keskellä ja sitten tehdä vaikka vähemmän, mutta oleellisia asioita. Kiireen ja paineden sumasta kertoo lukiolaisen tarina: itsearviointilomake täytettiin, palautettiin opettajalle ja se oli sitten siinä, siihen ei koskaan palattu.

Luento-osuudella Najat Ouakrim-Soivio ja Marika Toivola  tiivistävät asiantuntemuksensa pohjalta keskeisiä huomioita ja ohjenuoria opettajille siitä, miten oppilaan/opiskelijan tulokulmasta itse- ja vertaisarviointia olisi hyvä muotoilla ja miten arviointi omalta osaltaa rakentaa oppimiskulttuuria.

Luentojen keskeinen sisältö: Ymmärtääkö oppilas/opiskelija arviointia? Käsitellään vertais- ja itsearviointia oppijan näkökulmasta, opetussuunnitelman pohjalta ja oppimiskulttuurin rakentajana. Miten opettaja muuntaa OPS-tavoitteet ja osaamistasot oppilaan/opiskelijan ymmärtämään muotoon."

Luentotallenteen löydät tästä (Najatin osuus videolla 0 - 35 ja Marikan 35 - 1:19)

Sunday, 5 March 2017

Flipped learning - Käänteinen oppiminen, Edita


Edita julkaisee keväällä kirjan Flipped learning - Käänteinen oppiminen, jonka olen kirjoittanut Pekka Peuran ja Markus Humalojan kanssa. Kirjassa murretaan kouluissa vallitsevaa myyttiä oppimisesta ja tarjotaan tilalle uutta. Miksi olemme kirjoittaneet kirjan ja kenelle se on tarkoitettu?



Pekan ajatuksia oppimisesta ja opetuksen kehittämisestä.



Mikä on arvioinnin tarkoitus opetuksessa?




Kirja on tilattavissa Editan verkkokaupan kautta

Sunday, 29 January 2017

Pyrkimys objektiivisuuteen ja reiluuteen tuhoaa arviointikulttuurin kehittymisen

Arviointi puhuttaa paljon, mutta aivan liian usein siitä keskustellaan lähtökohtaisesti väärin. Ikään kuin se olisi irrallinen palikka, joka voitaisiin yhteisvoimin muokata sellaiseksi, joka sopii kaikille oppilaille ja opettajille. Ei voida, jos on tarkoitus tavoittaa uuden opetussuunnitelman henki. On monta tapaa arvioida. Fokuksen on kuitenkin oltava arvioinnin formatiivisessa luonteessa.

Vanhempi, en pyri arvioimaan lastasi objektiivisesti enkä reilusti. En pidä kokeita, joissa lupaan kysyä ainoastaan niitä asioita, joita on opeteltu. Toivon, että lapsesi aika-ajoin ahdistuu ja kokee epätoivoa matematiikan ihmeellisessä maailmassa, sillä myös nämä tunnekokemukset ilon ja riemun ohella ovat itseohjautumisen kehittymisen kannalta keskeisiä.

En arvioi objektiivisesti yksinkertaisesti syystä, etten pysty siihen. Objektiivisesti voi arvioida ainoastaan Bloomin taksonomian mukaisista ajattelun taidoista alinta, muistamista. Muistamisessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta arvioinnin suhteen siinä on omat vaaransa. Kertooko koe todella lapsesi osaamisesta vai kertooko se kyvystä muistaa, miten kussakin tilanteessa tulee toimia? Jälkimmäinen ei ole todellista oppimista. Todellista oppimista tapahtuu kysymällä. Ei niin, että minä kysyn ”muka-kysymyksiä”, joihin tiedän jo vastaukset, vaan niin että lapsesi kysyy aitoja kysymyksiä. Tämä on minulle ainoa keino varmistua siitä, että kohtaan lapsesi hänen lähikehityksen vyöhykkeen ylärajoilla. Kaikilla on oikeus oppia. Myös niillä, jotka ovat yltäneet kymppiin aikoja sitten.  

Melbournen kasvatustieteen professori John Hattie (2009) on koonnut kirjaansa ”Visible learning” tulokset meta-analyysista (aineistona 800 tutkimusta ja yhteensä 80 miljoona oppilasta), jossa on tutkittu eri tekijöiden yhteyttä oppimistuloksiin. Parhaiten tutkimuksen mukaan oppivat oppilaat, jotka osaavat arvioida omaa osaamistaan suhteessa saavutettavana olevaan tavoitteeseen. Minun tehtäväni on auttaa lastasi tässä, mihin perusopetuslaki 22 § minut velvoittaa sanomalla: ”oppilaan arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua ja kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin.”

Arvioin, jotta opin tuntemaan lapsesi. Vain siten perusta työlleni on eettisesti vahva. Arvioinnilla haluan myös auttaa lastasi saavuttamaan tavoitteensa, ottamaan vastuuta oppimisestaan, itseohjautumaan sekä näkemään luokkatoverit oman oppimisensa voimavarana. 


"Visible Teaching and Learning occurs when teachers see learning through the eyes of students and help them become their own teachers." - John Hattie 


Tästä linkistä löytyy Educa 2017 esitykseni diat “Opettaja, älä lannistu, flippaa”.

Ohessa Editan Educassa tekemä haastattelu "Mikä on arvioinnin tarkoitus opetuksessa ja mistä käänteisessä oppimisessa on kyse?"







Kuva: Jarkko Luhtala