Pyrkimys objektiivisuuteen ja reiluuteen tuhoaa arviointikulttuurin kehittymisen
Arviointi puhuttaa paljon, mutta aivan liian usein siitä keskustellaan lähtökohtaisesti väärin. Ikään kuin se olisi irrallinen palikka, joka voitaisiin yhteisvoimin muokata sellaiseksi, joka sopii kaikille oppilaille ja opettajille. Ei voida, jos on tarkoitus tavoittaa uuden opetussuunnitelman henki. On monta tapaa arvioida. Fokuksen on kuitenkin oltava arvioinnin formatiivisessa luonteessa.
Vanhempi, en pyri arvioimaan lastasi objektiivisesti enkä reilusti. En pidä kokeita, joissa lupaan kysyä ainoastaan niitä asioita, joita on opeteltu. Toivon, että lapsesi aika-ajoin ahdistuu ja kokee epätoivoa matematiikan ihmeellisessä maailmassa, sillä myös nämä tunnekokemukset ilon ja riemun ohella ovat itseohjautumisen kehittymisen kannalta keskeisiä.
En arvioi objektiivisesti yksinkertaisesti syystä, etten pysty siihen. Objektiivisesti voi arvioida ainoastaan Bloomin taksonomian mukaisista ajattelun taidoista alinta, muistamista. Muistamisessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta arvioinnin suhteen siinä on omat vaaransa. Kertooko koe todella lapsesi osaamisesta vai kertooko se kyvystä muistaa, miten kussakin tilanteessa tulee toimia? Jälkimmäinen ei ole todellista oppimista. Todellista oppimista tapahtuu kysymällä. Ei niin, että minä kysyn ”muka-kysymyksiä”, joihin tiedän jo vastaukset, vaan niin että lapsesi kysyy aitoja kysymyksiä. Tämä on minulle ainoa keino varmistua siitä, että kohtaan lapsesi hänen lähikehityksen vyöhykkeen ylärajoilla. Kaikilla on oikeus oppia. Myös niillä, jotka ovat yltäneet kymppiin aikoja sitten.
Melbournen kasvatustieteen professori John Hattie (2009) on koonnut kirjaansa ”Visible learning” tulokset meta-analyysista (aineistona 800 tutkimusta ja yhteensä 80 miljoona oppilasta), jossa on tutkittu eri tekijöiden yhteyttä oppimistuloksiin. Parhaiten tutkimuksen mukaan oppivat oppilaat, jotka osaavat arvioida omaa osaamistaan suhteessa saavutettavana olevaan tavoitteeseen. Minun tehtäväni on auttaa lastasi tässä, mihin perusopetuslaki 22 § minut velvoittaa sanomalla: ”oppilaan arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua ja kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin.”
Arvioin, jotta opin tuntemaan lapsesi. Vain siten perusta työlleni on eettisesti vahva. Arvioinnilla haluan myös auttaa lastasi saavuttamaan tavoitteensa, ottamaan vastuuta oppimisestaan, itseohjautumaan sekä näkemään luokkatoverit oman oppimisensa voimavarana.
"Visible Teaching and Learning occurs when teachers see learning through the eyes of students and help them become their own teachers." - John Hattie
Tästä linkistä löytyy Educa 2017 esitykseni diat “Opettaja, älä lannistu, flippaa”.
Vanhempi, en pyri arvioimaan lastasi objektiivisesti enkä reilusti. En pidä kokeita, joissa lupaan kysyä ainoastaan niitä asioita, joita on opeteltu. Toivon, että lapsesi aika-ajoin ahdistuu ja kokee epätoivoa matematiikan ihmeellisessä maailmassa, sillä myös nämä tunnekokemukset ilon ja riemun ohella ovat itseohjautumisen kehittymisen kannalta keskeisiä.
En arvioi objektiivisesti yksinkertaisesti syystä, etten pysty siihen. Objektiivisesti voi arvioida ainoastaan Bloomin taksonomian mukaisista ajattelun taidoista alinta, muistamista. Muistamisessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta arvioinnin suhteen siinä on omat vaaransa. Kertooko koe todella lapsesi osaamisesta vai kertooko se kyvystä muistaa, miten kussakin tilanteessa tulee toimia? Jälkimmäinen ei ole todellista oppimista. Todellista oppimista tapahtuu kysymällä. Ei niin, että minä kysyn ”muka-kysymyksiä”, joihin tiedän jo vastaukset, vaan niin että lapsesi kysyy aitoja kysymyksiä. Tämä on minulle ainoa keino varmistua siitä, että kohtaan lapsesi hänen lähikehityksen vyöhykkeen ylärajoilla. Kaikilla on oikeus oppia. Myös niillä, jotka ovat yltäneet kymppiin aikoja sitten.
Melbournen kasvatustieteen professori John Hattie (2009) on koonnut kirjaansa ”Visible learning” tulokset meta-analyysista (aineistona 800 tutkimusta ja yhteensä 80 miljoona oppilasta), jossa on tutkittu eri tekijöiden yhteyttä oppimistuloksiin. Parhaiten tutkimuksen mukaan oppivat oppilaat, jotka osaavat arvioida omaa osaamistaan suhteessa saavutettavana olevaan tavoitteeseen. Minun tehtäväni on auttaa lastasi tässä, mihin perusopetuslaki 22 § minut velvoittaa sanomalla: ”oppilaan arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua ja kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin.”
Arvioin, jotta opin tuntemaan lapsesi. Vain siten perusta työlleni on eettisesti vahva. Arvioinnilla haluan myös auttaa lastasi saavuttamaan tavoitteensa, ottamaan vastuuta oppimisestaan, itseohjautumaan sekä näkemään luokkatoverit oman oppimisensa voimavarana.
"Visible Teaching and Learning occurs when teachers see learning through the eyes of students and help them become their own teachers." - John Hattie
Tästä linkistä löytyy Educa 2017 esitykseni diat “Opettaja, älä lannistu, flippaa”.
