Koulun johto, arvioinnin kehittäminen on teidän vastuulla

Psykologia-lehti julkaisi joulukuussa 2021 teemanumeron Matematiikan oppiminen ja motivaatio, johon minulla oli kunnia kirjoittaa kannanotto formatiivisen matematiikan arvioinnin puolesta. Näen tälle puheenvuorolle edelleen huutavaa tarvetta. Vaikka matematiikan osaamisen taso maassamme on kelvoton, formatiivinen arviointi ei edelleenkään ole juurtumassa osaksi opettajien toimintaa ja arvomaailmaa. Formatiivisessa arvioinnissa on kyse vastuullisesta opettamisesta ja eikö se ole juuri sitä, mitä maamme kipeästi kaipaa? Vaikka toisin voisi luulla, vastuullinen opettaminen on harvoin yksistään opettajan toteutettavissa. Vastuullinen opettaminen on kytköksissä oppilaitoksessa vallitsevaan arviointikulttuuriin ja sen kehittymisen johtamiseen.

Suomalaisen koulumaailman ylpeydenaihe on tutkimusperustaisuus. Jostain syystä arviointiin kohdistuvia keskusteluja ei työyhteisöissä kuitenkaan toivoteta tervetulleiksi, eikä niihin liittyviä tutkimuksia opettajayhteisöissä juurikaan tunneta. Itseäni erityisesti suututtaa oppilaitosten rakenteisiin pesiytynyt hyvin vääristynyt käsitys formatiivisesta arvioinnista palautteena. Ikään kuin mikä tahansa suullinen keskustelutilaisuus olisi formatiivista arviointia. Näin ei suinkaan ole. Käsi ylös, kuinka moni tietää, että oman lapsen koulussa pidetään lukukauden lopuksi arviointikeskustelu, jossa aineenopettaja kertoo lapselle, minkä arvosanan hän saa todistukseen? Kuinka moni tietää, että tämä käytäntö on tuotu rakenteisiin, jotta opetussuunnitelman asettama velvoite formatiivisesta arvioinnista toteutuisi? Näin, vaikka oppimistapahtuman loppuun sijoitetulla keskustelutilaisuudella ei välttämättä ole mitään tekemistä formatiivisen arvioinnin kanssa.

Arviointikulttuurin muutoksen mahdollistaminen kouluissa ja oppilaitoksissa on johdon tehtävä. Tämän tehtävän suhteen maassamme esiintyy melkoista laiminlyöntiä ja ymmärtämättömyyttä siitä, mitä itse asiassa ollaan tekemässä. En väitä, että tehtävä olisi helppo. Sitä se ei todellakaan ole. Tällä hetkellä arviointi on kuitenkin jotain niin pyhää, ettei sitä saa kyseenalaistaa ja siten sen kehittäminen on mahdotonta. Arvioinnin kehittämisessä tuskin koskaan on kyse yksittäisten opettajien tahtotilasta, vaan opettajien toimijuudesta käytänteiden ja vallitsevan kulttuurin muuttamiseksi. Tätä toimijuutta joko tuetaan tai se estetään. Hiljainen hyväksyntä ja sivusta seuraaminen on toimijuuden estämistä.  

Psykologia-lehden julkaisema kannanottoni raakavedoksena löytyy alapuolella olevasta linkistä. Se on vain viiden sivun mittainen ja suomeksi kirjoitettu. Toivon, että jokaisella koulun tai oppilaitoksen johtoportaaseen kuuluvalla olisi aikaa pysähtyä sen äärelle ja miettiä, mitä voisin ensi vuonna tehdä toisin. Uskon, että jokaisesta opinahjosta löytyy kyllä joukko opettajia, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon arvioinnin kehittämisen puolesta. Oppimisen ja osaamattomuuden ongelmat ovat tällä hetkellä nimittäin niin massiivisia, että harva opettaja voi olla tyytyväinen tekemäänsä työhön.

Toivola, M. (2021). Kannanotto formatiivisen matematiikan arvioinnin puolesta, Psykologia, 56(6), pp. 650-655





Popular posts from this blog

Käänteinen arviointi insinöörimatematiikassa

ITSEOHJAUTUVUUS tuli työpaikoille, mutta kukaan ei kertonut, MITEN sellainen ollaan