Sunday, 19 April 2015

Meillä on ongelma nimeltä lyhyt ja pitkä matematiikka

Pitkän matematiikan tarkoitus on antaa oppilaille eväät matemaattisia taitoja vaativiin jatko-opintoihin. Ajatus sinänsä on kannatettava. Ongelma vain on, ettei matemaattisiin korkeakoulupaikkoihin saada tarpeeksi pitkän matematiikan hallitsevia. 

Miten ongelmaan vastataan? Perustetaan lyhyelle ja pitkälle matematiikalle yhteinen pakollinen kurssi, jonka tarkoituksena on houkutella oppilaita valitsemaan pitkä matematiikka. Tosiasia on, että osalla oppilaista, jotka ovat valinneet lyhyen matematiikan lukiossa, olisi potentiaalia selvitä pitkästä matematiikasta. Toinen puoli totuutta on, että osa pitkällä matematiikalla olijoista ei sinne kuulu. Kuka sitten on oikea henkilö päättämään, kuka pitkälle matematiikalle kuuluu ja kuka ei?

Huoli matematiikan opetuksen tasosta Suomessa on todellinen. TIMMS 2011 -raportista, jossa mitattiin yläkoululaistemme taitoja, käy ilmi, että kansainvälisesti mitattuna suomalaiset pitävät matematiikasta, mutta arvostavat matematiikkaa vähän. Sijoitumme kahdeksan parhaimman maan joukkoon lähinnä syystä, että tulosjakaumamme vaihtelee kaikista maista vähiten. Olemme hyviä kärjistäen syystä, että meillä on maailman parhaat heikoimmat. Huolestuttavaa kuitenkin on, että oppilaistamme ainoastaan 4 % ylsi erinomaisiin suorituksiin. Jos puhumme matemaattisista jatko-opiskeluvalmiuksista, niin ei voi sivuuttaa kysymystä, kellä on valmiuksia valita pitkä matematiikka? Nykyisestä peruskoulusta ulos tulevista oppilaista ei tulosten perusteella monellakaan.

Tutkimukset osoittavat kuitenkin lohduttavasti, että oppilaiden asennoitumisella opiskeluun ja luottamuksella omaan oppimiseensa on keskeinen merkitys heidän osaamiseensa matematiikassa. Pitäisikö lukion ensimmäisellä yhteisellä kurssilla pyrkiä ensisijaisesti kasvattamaan oppilaiden luottamusta omiin taitoihinsa ja heidän matemaattista identiteettiään?

Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015 -luonnos kuvaa yhteistä pakollista kurssia seuraavasti: ”Yhteisen opintokokonaisuuden tehtävänä on herättää opiskelijan kiinnostus matematiikkaa kohtaan mm. tutustuttamalla hänet matematiikan moninaiseen merkitykseen ihmiselle ja yhteiskunnalle. Tässä opintokokonaisuudessa opiskelijalla on tilaisuus vahvistaa pohjaa matematiikan opinnoilleen ja nähdä matematiikka hyödyllisenä ja käyttökelpoisena selitettäessä ja hallittaessa muun muassa yhteiskunnan, talouden ja luonnon tapahtumia ja tilanteita.”

Miksi? Miksi ei voitaisi vaan keskittyä siihen, että kurssin tarkoituksena on, että opiskelija löytää itsensä joko pitkän tai lyhyen matematiikan laskijana? Miksi ei rakennettaisi kurssia, jonka päätteeksi polku ohjaa valitsemaan joko pitkän tai lyhyen matematiikan? Tämmöisen kurssin etuna voisi myös olla se, että opettajalle tarjoutuu tilaisuus edes yhden kurssin ajan ajatella matematiikan oppiminen pedagogisesti uusiksi.

Voidaan tietysti kysyä, onko koko jako pitkään  ja lyhyeen matematiikkaan hyvästä? Molempia näistä opettaneena rohkenen väittää, että eriyttämällä lyhyttä matematiikkaa ylöspäin saisimme enemmän jatko-opintokelpoista väkeä kuin laajasta matematiikasta surkeasti suoriutuneista.

Yksi iso ongelma yläkoulussa lukiovalintoja tehtäessä on se, että puhutaan korostetusti siitä, pitäisikö valita pitkä vai lyhyt matematiikka. Kovasti olen kummastellut pitkän matematiikan kursseilla sitä, miten vähän siellä on myös pitkän fysiikan ja kemian valinneita. Pelkän pitkän matikan valinneilla ei jatko-opiskelun suhteen kovin moni ovi vielä aukea (ainakaan pitäisi aueta). Kysymys pitäisi ennemminkin olla lyhyt matematiikka vai pitkä matematiikka sekä fysiikka ja kemia. Olisiko siinä mitään ideaa, että yhdistetty lyhyen ja pitkän matematiikan kurssi muuttuisikin kurssiksi, johon yhdistettäisiin myös fysiikkaa ja kemiaa? Vai onko tämä toivomus jo liikaa?

Onko mielestäsi tämän suuntaisessa ajattelussa järkeä? Laaditaanko yhdessä isommalla porukalla vastaus lukion opetussuunnitelman avoimeen verkkokyselyyn?

2 comments:

  1. Hei Marika,
    kiinnostavia huomiota. Tuntijaosta ja lukio-opintojen yleisistä tavoitteista päättää valtioneuvosto, samoin kuin jaosta kahteen eri oppimäärään matematiikassa. Niistä ei siis päätetä opetussuunnitelman perusteissa. Yhteinen kurssi pitkälle ja lyhyelle matematiikalle tuli VN:n päätöksellä marraskuussa 2014.

    Henkilökohtaisesti olen jaosta lyhyeen ja pitkään oppimäärään luopumisen kannalla. Se tulisi korvata kolmella kokonaisuudella esim. Yhteiskunta matematiikka, Sovellettu (teknillinen) matematiikka ja Teoreettinen matematiikka. Ensimmäisen kokonaisuuden tarkoituksena on antaa jatko-opinnoissa tarvittavat tiedot ja taidot humanistisia, yhteiskunnallisia ja kaupallisia aloja varten. Toisessa kokonaisuudessa keskitytään teknillisillä ja muilla vastaavilla aloilla tarvittavan matematiikan ymmärtämiseen ja soveltamismahdollisuuksiin. Kolmannessa kokonaisuudessa pyritään antamaan opiskelijoille kuva matematiikasta kehittyvänä tieteenalana, näkemyksiä matematiikan rakenteesta ja teorianmuodostuksesta.
    Opiskelija voi valita opintosuunnitelmaansa kursseja mistä tahansa kokonaisuudesta siten, että pakollisena opiskeltavien kurssien määrä olisi kaikilla 8 kurssia. Lisäksi voisi valita tarvittaessa vaikka kaikki tarjolla olevat kurssit jokaisesta kokonaisuudesta. Jako kokonaisuuksiin tavallaan auttaa opiskelijaa kurssien valinnassa.

    Tällä muutoksella poistuisi lyhyen matematiikan lievästi negatiivinen status. Samalla kytketään matematiikan opinnot vahvemmin jatko-opinnoissa tarvittavien tietoihin ja taitoihin opiskelijan jatko-opintosuunnitelmia paremmin vastaaviksi. Muutos loisi myös matematiikan harrastajalle suuremman mahdollisuuksien kirjon oppiaineen opiskelulle.

    Opettajien työllisyyden kannalta muutoksella ei olisi merkittävää vaikutusta. Tarvetta tosin täydennyskoulutukselle saattaisi esiintyä. Kurssikokonaisuuksien suunnittelussa olisi syytä tehdä tiivistä yhteistyötä lukion jälkeisiä jatko-opintoja tarjoavien tahojen kanssa. Tällä varmistettaisiin kokonaisuuksien relevantit sisällöt ja tavoitteet sekä vähennettäisiin päällekkäisyyksiä opintotarjottimilla.
    Leo Pahkin

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset Leo kommentista. Noinhan sen pitäisi ollakin. Yhdyn ajatuksiisi ihan täysin.

      Delete