Käänteinen oppiminen - kääntyykö koulutyö päälaelleen?
Sain kunnian tulla valituksi vuoden matemaattisten aineiden opettajaksi MAOL:in syyskoulutuspäivillä Joensuussa. Tämä titteli mielestäni oikeuttaa ja velvoittaa minut puhumaan koulun ja erityisesti matematiikan oppimiskulttuurin muutoksen puolesta.
Koulun uudistamisen ongelma on, että niin sanottu perinteinen opetus ja siihen kytkeytyvä summatiivinen arviointi ajatellaan opettajuuden peruskaavaksi. Ongelma on suuri, koska kehitykselle merkataan rajat määrittämällä perinteinen opettaminen muita arvokkaammaksi tai tehokkaammaksi, ja siten kynnys palata pientenkin vastoinkäymisten jälkeen perinteiseen opettajajohtoiseen opetukseen on pieni.
Olen kiinnostunut käänteisestä oppimisesta erityisesti ilmiönä, jolla on potentiaalia tukea opettajuuden ja koulun muutosta. Tässä muutoksessa ei ole kyse opetusmetodista. Kyse on enemmän tai vähemmän opettajaidentiteetin muutoksesta, joka vaatii käänteisen oppimisen käytännön sisäistämisen lisäksi uutta ymmärrystä itsestä opettajana sekä intohimoa valloittaa uusi avautuva maailma.
Jos haluat tutustua omaan toimintatapaani, kuvaan sitä artikkelissa Käänteinen oppiminen – kääntyykö koulutyö päälaelleen?. Tietokirjailijaliiton julkaisema Sähköistyvä koulu –teos, josta artikkeli löytyy, tulee fyysisesti saatavaksi Educassa 2019. Kyseessä on asiantuntijoiden laatimien puheenvuorojen kokoelma, jonka tavoitteena on vaikuttaa pedatutkimukseen, käytännön opetustyöhön sekä päätöksentekijöihin. Kirja tulee Educassa jakoon ilmaiseksi.
En tiedä, kääntääkö käänteinen oppiminen koulua päälaelleen, mutta se tuo inhimillisyyttä sekä oppilaiden opiskeluun että opettajien muutostyöhön koulussa. Opettajana kasvaminen ei ole helppoa, eikä sen tulekaan olla, mutta sen ei pitäisi olla vaikeaa rehtorin, kollegojen tai oppilaiden vanhempien vastarinnan vuoksi.
Koulun uudistamisen ongelma on, että niin sanottu perinteinen opetus ja siihen kytkeytyvä summatiivinen arviointi ajatellaan opettajuuden peruskaavaksi. Ongelma on suuri, koska kehitykselle merkataan rajat määrittämällä perinteinen opettaminen muita arvokkaammaksi tai tehokkaammaksi, ja siten kynnys palata pientenkin vastoinkäymisten jälkeen perinteiseen opettajajohtoiseen opetukseen on pieni.
Olen kiinnostunut käänteisestä oppimisesta erityisesti ilmiönä, jolla on potentiaalia tukea opettajuuden ja koulun muutosta. Tässä muutoksessa ei ole kyse opetusmetodista. Kyse on enemmän tai vähemmän opettajaidentiteetin muutoksesta, joka vaatii käänteisen oppimisen käytännön sisäistämisen lisäksi uutta ymmärrystä itsestä opettajana sekä intohimoa valloittaa uusi avautuva maailma.
Jos haluat tutustua omaan toimintatapaani, kuvaan sitä artikkelissa Käänteinen oppiminen – kääntyykö koulutyö päälaelleen?. Tietokirjailijaliiton julkaisema Sähköistyvä koulu –teos, josta artikkeli löytyy, tulee fyysisesti saatavaksi Educassa 2019. Kyseessä on asiantuntijoiden laatimien puheenvuorojen kokoelma, jonka tavoitteena on vaikuttaa pedatutkimukseen, käytännön opetustyöhön sekä päätöksentekijöihin. Kirja tulee Educassa jakoon ilmaiseksi.
En tiedä, kääntääkö käänteinen oppiminen koulua päälaelleen, mutta se tuo inhimillisyyttä sekä oppilaiden opiskeluun että opettajien muutostyöhön koulussa. Opettajana kasvaminen ei ole helppoa, eikä sen tulekaan olla, mutta sen ei pitäisi olla vaikeaa rehtorin, kollegojen tai oppilaiden vanhempien vastarinnan vuoksi.
